Aamu on lähtenyt käyntiin kismitellen. Kahvia koneeseen ja yrittäs heräillä tähän päivään. Koiralle pitää lähteä kaupungista hakemaan nappuloita ja sitten tapaan maikan opinnäytetyön merkeissä, olen ihan kohtalaisesti saanut aikaiseksi, vaikka työtä se vielä varmasti vaatii. No sitä varten otin viikn töistä palkatonta, mukava tietty näin joulun alla tehdä tällaisia siirtoja, mutta jos ei ole vaihtoehtoja. Koulu on saatava päätökseen ja näin pystyn käyttämään kaikki voimavarani vain ja ainoastaan työhön. Tuomio tosin hieman jännittää.

Jouluksi en valmistu mitenkään, mutta toivoisin, että keväällä se olisi mahdollista! Ja jos työt jatkuvat paikassa jossa nyt olen töissä, otan taatusti viikon PALKALLISTA lomaa ja käytän sen ajan vain ja ainoastaan itseeni! Olisi ihana lähteä kotikaupungista jonnekin muualle, mielellään vaikka pohjoiseen.. kamera messiin ja menoksi. Haaveita pitää olla ja onneksi niitä on!

Jännittää jättää tuo meidän vajaa vuoden ikäinen koiruli kotiin nyt kaupunkireissun ajaksi - on saanut valituksia päivällisistä haukunnoistaan. Saattaapi kiljua täällä kuulemma 2-3h putkeenkin. Ymmärrän naapureiden kireyden asian suhteen, koska tuolla meidän koirulilla on sangen kimakka ääni, muistuttanee palovaroitinta lähinnä. Muuten kun kaikki olemme paikalla ei koiruus juurikaan hauku, siksi isännöitsijän viesti tuli pienoisena yllätyksenä, vaikka toki olin vähän etiäisenä uumoillut, että näinköhän nätisti meitä päivät kotona yksinään odottelee. Tänään päätin kokeilla naapurini ehdotusta, että suljen koiran makuhuoneeseen, olisi siten vähän pienenpi reviiri vartioitavana. Musiikkia ja vesikuppi kaveriksi, niin ja oma peti. Täytyisi ostaa varmaan joku nauhuri, jotta voisi koiran elämää kuunnella myöhemmin, no josko nuo valveutuneet naapurit jakaisivat tiedon kanssani. Toivon, että koiruus oppisi tavoille, ettei siitä tarvitsisi luopua.Muuten kun on aivan ihana ja hyvä luonteinen tapaus!