Kelit saisi olla ihan rauhassa plussan puolella kunhan ei sataisi, tuumii vesisateen kastelema bloggaaja. Ei kyllä enää masentavampi ilma voisi olla kuin tänään on ollut. Minulla alkaa lisäksi aina sateella särkemään päätä, liekö matalapaineesta johtuvaa?

Tänään kävin ystäväni kanssa vaatekaupoilla sen mitä nyt jaksoi vaatteita vilkuilla, mutta ei löytynyt mitään. Huomenna täytyisi mennä itsepäisyyspäivä juhliin ja joku paita olisi ollut kiva löytö, mutta ei löytynyt niin ei. Täytyy joku vanha riepu siis kietasta päälle. Miksi koskaan silloin ei löydä mitään kun jotain etsii?

Lääkkeet ovat tosiaan tehneet ajatuksenjuoksusta hieman selkeämmät. Olen muutamasti huomannut, että olen muistanut joitakin asioita! Arvatkaas tuliko pienestä asiasta hyvä fiilis? Joskus aikanaan muistin kaiken ilman almanakkaa, sitten tarvitsin almanakan avuksi ja sen jälkeen tilanne pääsi niin pahaksi, että vaikka kirjoitin almanakkaan en muistanut edes sieltä katsoa. Monet, siis todella monet tärkeätkin asiat unohtuivat ja se kismitti aivan suunnattoman paljon. Ja nämä unohtelut olivat ihan päivittäinen riesa. Mutta josko tämä olisi suunta parempaan, taas saa toivoa joten katsotaan nyt, että oliko vain ohimenevä ilmiö vai alkaisiko kenties ajatukset hiljalleen jäsentymään ja muisti pelaamaan.

Minulle on illat kaikkein huonoimpia aikoja päivästä mielialan suhteen, en saisi kirjoitella asioista illalla, koska silloin minua ottaa eniten aivoon, tänäänkään ei ole poikkeus. Olisi kuitenkin tosi ihana, että voisi taas nauttia elämästä ja niistä pienistä asioista mistä olen osannutkin nauttia ja iloita. Ärsyttää tällainen tasapaksu mössö olo, mikään ei innosta ja mikään ei kiinnosta. Jokapaikkaan on itsensä pakotettava, en ole kevyin askelin mennyt mihinkään moneen aikaan. Onhan se mukava fantasioida, että jonain päivänä askel ja mieli olisi kevyt ja iloinen.