Aamukahvit on juotu kera muutaman voileipäkeksin sipaistuna omenahillolla. Oli aikas hyvää, vaikka makeet ei mun juttuni olekaan. Nyt olen pohtinut, että mitähän sitä tänään tekisi, yksi kamu kyseli tuossa josko oltaisiin lähdetty katsomaan Turtleseja, mutta tyttö on siihen liian pieni. Vien tytön takaisin keskiviikkona, joten voisin loppuviikosta viedä pojan leffaan..edit. samainen ystävä laittoi tuossa viestiä, että menemmekin sitten keskiviikkona yhdessä leffaan.. kivaa!  tämä päivä taitaa mennä enempi tai vähempi siivoillessa ja sitähän kyllä meidän taloudessa riittää.. oikomista nimittäin. Sormenjälkiä, tavaroita ja vaatteita pitkin poikin kotia ja terassillekin jopa rantautunut.. eilen poika oli vienyt about 10 autoa pihalle ja pesi ne iltapuhteeksi... tuollahan ne on levällään vessassa.. mutta sentäs pesi \o/ no sitäpä tämä on tuon ikäisen jälkikasvun kanssa. Toisaalta olisi viisasta siivota vasta myöhemmin tänään, niin ei välttämättä olisi huomenna heti jo saman näköistä, ehtisi edes hetken nauttia siitä, että paikat on ojennuksessa.

Paras ystäväni ja lapsuudenkaverini kysyi minua josko lähtisin hänen kanssaan lauantaina Tammerfesteille jotain katsomaan. Kieltämättä olisi aivan ihana ajatus, koska en ole nähnyt häntä aikoihin ja ikävä alkaa painaa jo puserossa. Ainakin alkuiltaa olisi tosi mahtava viettää, jos olisi hieno keli voisi kehitellä jotain piknikin suuntaista ja keskustella taas kaikenmaailman asiat selviksi. Kyllähän tässä on asiaa jo kertynytkin. Se mikä on ihanaa pitkäaikaisissa ystävyyssuhteissa on se, että vaikka näkemisten välillä on aikaa, niin silti puhuminen on aina yhtä helppoa, tarinaa vaan on tosin enemmän kuin silloin jos näkee useammin.