Päänsärky otti ja helpotti, mukavaa. Huomiselle tosiaan jää siivoukset sun muut. Ympärille vilkaistessa meinaan uupua jo ajatuksestakin. Tavaraa on pitkin huushollia, koska kukaan ei ole siivonnut täällä aikoihin kunnolla. Jotain pakollista raivausta. Pidän siisteydestä ja sotku ei ainakaan paranna oloa, mutta minkäs teet kun ei saa aikaiseksi niin sitä ei sitten saa. Nyt "nautin" olostani hetkisen kun sain lapset nukkumaa. Tämä on tätä minun laatuaikaani, mieskään ei ole kotona ,onneksi (tahaton ivallinen huomautus, mutta näin se on ollut jo jonkin aikaa) eipä tartte sitten siitäkään ottaa stressiä. Mies ei ymmärrä masennusta eikä sitä, mitä se ihmiselle tekee. Huoh, on raskasta yrittää elää arkea ihmisen kanssa joka vaatii sellaisia asioita mihin et kertakaikkiaan pysty. Myös joitain tyhjänpäiväisiä huomautuksia tulee joista tietenkin pahoitan mieleni, mutta onneksi on YSTÄVÄT ne ymmärtävät...

Miehestä tulikin mieleeni. Käymme avioliittoneuvonnassa ja hän kerran siellä letkautti, että me käydään täällä siksi, että saadaan tuo vaimo kuntoon???? Aika heikoissa kantimissa on mielestäni avioliiton rakentaminen paremmaksi, jos asenne on tuo. Ja tosissaanhan hän oli. Että tällainenkin soppa tässä on tämän kaiken muun lisäksi, siitä joskus enemmän.

Mukavaa illan jatkoa kaikille!

Ps. Pohjan kuva on mitä kaunein, mutta ehkäpä laitan kuitenkin vaihtoon, mielestäni tuo teksti hieman hukkuu ja on hankala lukea