Tänään tuli tilanne, että oli pakko muutamalle luokkakaverille kertoa omasta tilanteestani, ei olisi kyllä napannut ollenkaan, mutta en osaa valehdellakaan. Ehkä siinä ärsyttää se, että kun ei yhtään tiedä kuinka ihmiset suhtautuvat ja kuinka moni nyt sitten tietää asiasta loppujen lopuksi? Kyllähän minä olen isotyttö, että sikäli pärjään, vaikka miten päin, mutta opiskelupaikassani harrastetaan kovasti ryhmätöitä ja ryhmäläisten kanssa olisi ihan suotavaa tulla juttuun. Yhden ryhmäläisen kanssa meillä ei aurat ilmeisesti kohtaa, koska tunnen ja aistin väleissämme kireyttä ja hänen ylimielistä käyttäytymistään minua kohtaan. Olen kyllä aiemminkin törmännyt tällaiseen käytökseen ja myöhemmin onkin selvinnyt, että nämä oudosti käyttäytyvät ihmiset ovat vaan olleet kanssani varuillaan, koska minusta huokuu sellainen itsevarmuus ja muu hömppä. Joskus kuulemma perusilmeenikin näyttää vihaiselta, siksi varmaan olen alkanut hymyilemään joka käänteessä karistaakseni ulkoisen vääristyneen kuvan antamisen itsestäni.

Ehkä olisin kuitenkin mielummin kertonut pakon edessä tilanteestani naamatusten kuin s-postin välityksellä. Etenkin, jos ei saa vastausta... saattaa seuraava näkeminen aiheuttaa paineita, kun ei tiedä kuinka tulisi suhtautua.

Palaan kuitenkin tähän opiskelutoveriini. Kerroin hänelle entisen ammattini ja hän sanoi kovaan ääneen luokassa, että hän ei ole koskaan arvostanut sen alan ihmisiä ja on pitänyt heitä ihan tyhminä ja kunnianhimottomina ja minä kaikkina mahdollisina. Voitte kuvitella, että leukani loksahti auki. Kyllä hieman pisti vihaksikin, mutta palautin itseni todellisuuteen, että hän on minua jonkin verran nuorempi ja jos omaa noin lapsellisen ajatusmaailman, niin silloinhan se on hänen ongelmansa eikä minun. Kyllä onneksi opellakin leuka tipahti... hih, eli jotain hyvääkin. Minä arvostan koulutusta, siksi olen päätynyt opiskelemaan, mutta en laita ihmisille arvoa hänen tittelinsä mukaan, vaan sisäisen minän mukaan. Jos ihminen on idiootti niin hän on idiootti, eikä minkään valtakunnan tittelit sitä tosiasiaa muuta mihinkään.

Mutta mikä sitten on viisautta? Ladella ihmisille omasta mielestään tosiasioita hänestä ja hänen ammatistaan mistä hän mahdollisesti pitää vai se, että pitää ala-arvoiset mielipiteet itsellänsä ja osoittaa filmaattista käytöstä niinkuin korkeastikoulutetulta osaisi odottaa. Ihmisten asenteista ja arvoista voisi puhua vaikka tämän yön, sen verran ihmisten ajatustenjuoksut minua kiinnostavat.

Kylläpä taas lähti ajatusvirtaamaan. Välillä on sellaisia päiviä näemmä, että ei tule juttua ei sitten millään. Välillä taas hyppelehtisin asiasta toiseen ja jutulle ei tahdo tulla loppua. No tänään en ole vielä keskustellut kenenkään kanssa muuta kuin lasteni, joten sillä tietenkin voi olla osuutta jutustelemisen tarpeeseen. Nyt kuitenkin voisin pompata sohvalle, josko sieltä töllöstä jotakin ohjelmaa pukkaisi.