Onneksi enää huominen töitä ja sitten on 6 päivää vapaata. Kaikki tauot mitä päivän aikana on.. yleensä siis 1kpl 30min ja pari 5minsan preikkiä, kiemurtelen takahuoneessa yrittäen saada jotain eloa selkääni. Ei tässä taida olla loppukesäksi muuta mahdollisuutta kuin hakea ne helkatin tulehduskipu- ja lihasrelaksanttilääkkeet, jos meinaa tolpillaan pysyä. Ärsyttää vaan sikäli, että työpäivä ei tunnu koskaan päättyvän... kipeänä päivä kun ei tunnu etenevän ollenkaan.

Päätin vaihtaa tässä samalla myös sen kovin mustavalkoisen pohjan edes hieman pirteämpään, ihan sellaista kun ajattelin, en ole vielä löytänyt. Mutta metsästys jatkuu. Muutamia kuukausia takaperin en voinut kestää itselläni mitään värejä. Vaatteetkin olivat kaikki mustia, se on minulle harvinaista, koska en ole koskaan itselläni mitään mustaa varsinkaan paitaa sietänyt. Se tekee mielestäni ihmisestä kovin harmaan ja elottoman näköisen. Nyt on taas ollut ilo huomata, että vaatekaapistani alkaa löytymään jo värejäkin. Ehkä vähäpätöinen asia, mutta huomiopa sekin. Itselläni myös vaatteet ovat fiilis-asia, joten ilmeisesti paremmalla fiiliksellä tässä mennään. :)

Ai niin, jos tänne joskus joku eksyy ja joku asia mietityttää tai tahtoisi neuvoja apua tai mielipiteiden vaihtoa, niin feel free to do so. Minä olen aika auttavainen luonne ja autan mielelläni, jos ja kun vaan pystyn. Tai sitten voimme ihmetellä jotain asiaa yhdessä, jos siltä tuntuu. Minusta ei ole kiva ajatella, että joku kamppailee, esim. masennuksen kanssa yksin. Itse koin tärkeänä, että on edes jokin keino päästä puhumaan tai purkamaan ajatuksiaan. Minulle se oli tämä blogi. Sain kivasti tuntemattomilta ihmisiltä kommenttja ja vastauksia asioihin jotka minua mietityttivät, joita en saanut kenellekään muulle puhuttua. Tai kyllähän minä ex-miehelle yritin, mutta yleensä sen jälkeen oli vähintään helvetti irti ja jompikumpi lähti pois. Mutta joo, en palaa avioliittohelvettiin, en ainakaan nyt kun mulla on kiva fiilis <3