Kauhea päänsärky, heräsin hetki sitten päiväunilta toivottavasti kupillinen kahvia auttaa asiaan. Huomenna saan kaksi ystävääni vieraakseni... kuinkahan kummassa jaksan siivota, kun pelkkä puuronkeittokin voi välillä tuntua ylivoimaisen raskaalta niin ja tarjoiluakin täytyisi miettiä, että mitä heille kahvin kanssa leipoisin. Ei tämä masennus ole onneksi tappanut sosiaalista puoltani totaalisesti. On toki päiviä jolloin ei jaksa tavata ketään saati puhua puhelimessa, mutta pääsääntöisesti on tosi kiva vaihtaa ajatuksia kavereiden kanssa ja niiden tosi hyvien kavereiden kanssa voi puhua myös tästä kirosanasta kuin masennus. Ystäväpiirissänikin löytyy 2 masennusta sairastavaa, molemmat nuoria ihmisiä, että kyllä tässä yhteiskunnassakin varmaan jotain vikaa on mikä sairastuttaa ihmisiä. Ainainen kiire ja kova tulosvastuu ovat esimerkiksi sellaisia mörköjä, että ei ihminen kovien vaatimusten alla välttämättä jaksaa montaakaan vuotta elää jatkuvan stressin kanssa jota työ aiheuttaa.

Eilen pohdinkin, että minulla kun on nuo kaksi lapsokaista, niin he omalla tavallaan ovat vaikuttaneet siihen, että toimintakykyni on pysynyt suoritteisena ainakin, jos ei muuna. Jos heitä ei olisi, niin en monenakaan aamuna olisi noussut sängystä ylös, kyllä se niin työlästä välillä on ollut. Lääkemerkistäni olen kuullut ja lukenut paljon positiivisia kokemuksia, joten vaikutusta odotellessa. Toiset olivat huomanneet jo muutaman päivän jälkeen selvää muutosta... saas nähdä, merkkailen tänne fiiliksiäni vaikutuksesta.