Kuten Hopolallekin mainitsin kommentissa, niin tänään on väsymys pysynyt kurissa. Minun oli "pakko" vääntäytyä tänään koululle, koska oli tentti ja kurssi niin loppusuoralla, että en halua jäädä ilman niitä pisteitä, mikä sitten arvosana onkaan. Loppuajan olen kyllä päättänyt olla saikulla, mitä nyt yksi tentti olisi uusittava. Yhden kirjan hain tänään kirjastosta poikaa hakiessani, riippuen hyvin pitkälti voinnista, tuleeko kirjaa edes avattua. Tuokin on aika laaja kurssi, että sikäli se kannattaisi hoitaa alta pois ja kirjat eivät ole mitään kovin vaikeita... olenhan ne jo kerran lukenut, kuten aiemmasta postauksesta käy ilmi. Silloinhan tentti jäi kesken hirvittävän yskänkohtauksen takia. Ja maailmanihan suunnilleen kaatui siihen paikkaan taisi muutama kyynelkin tulla vuodatettua paskan tuurin vuoksi. Suututti!

Tänään on onneksi ollut muita päiviä valoisampaa. En toki ole mikään peipponen ollut, mutta olen muutaman kerran jopa naurahtanut erinäisille jutuille koulussa. Yhdelle ystävälleni sain jopa kerrottua tästä saikusta, mutta muille en kyllä kertonut. En tiedä mikä siinä on niin vaikeaa. Kai se on tämä kun asia on akuutti, niin ei tule kerrottua. Niinhän se minulla on muissakin asioissa. Aluksi ajattelen, että en missään tapauksessa voisi kertoa siitä tai tästä tai tosta, mutta ajan kuluessa ja asian jo hieman mentyä ohitse on aiheesta helpompi puhua, ehkä tämänkin asian kanssa käy niin. Nyt vielä on vaikea repiä huumoria tästä tilanteesta.

Jaahas, muksut taas huutaa toisilleen, kaivataan riidanjakajaa. Huoks, kunpa voisi olla edes viikonlopun ihan yksin, maata sohvalla ja nousta ainoastaan tarpeilleen, mitä ne sitten ovatkaan. Onhan siinäkin haavetta kerrakseen.