Aamuväsymys oli aika hurja, mutta ei auttanut muu kuin väkipakolla vääntää itsensä liikenteeseen ja jumpalle niin kuin olin sopinut. Oli jotenkin hurjan epätodellinen ja samalla kuitenkin tosi rauhallinen olo, toisaalta juuri vääränlainen alkavaan rääkkiin. Rääkkiä jaksoinkin puoleenväliin ihan kohtalaisesti, mutta suunnilleen jokainen lihakseni kropassani tärisi, hikivirtasi pitkin otsaa liimaten hiukseni naamaan kiinni, mahdoin olla kaunis näky. Ajattelin kyllä askelkyykkyjen aikana, että tämä saa riittää, että tämä nainen pakenee paikalta... ei voitu tämän päivän kokemuksesta puhua kovinkaan nautinnollisessa merkityksessä. Vetämättömyyteen on kyllä syynä myös toista viikkoa kestänyt keuhkoputkentulehdus maustettuna tällä apatialla ja tyhjäntoimittamisella.

Tänään olen pohtinut sitä, että kuinka erilainen olenkaan. Johtunee varmaan siitä, että olen sallinut itselleni tämän masennuksen. Nyt minun ei tarvitse taistella pirteyden eteen, vaan sallin itselleni enemmässä määrin tämän hiljaisuuden. Minun ei todellakaan tarvitse tehdä mitään ylimääräistä, kun aiemmin vaan piiskasin suorastaan ruoskin tekemään asioita, kun minä kerran olen sellainen tekeväinen. Pitkään vedinkin roolia entisestä iloisesta itsestäni, se tuntui teennäiseltä. Nyt sallin itselleni myös vakavuuden, salliminen on varmaan rauhoittanut mieltäni.

Neljäs lääkepäivä. Suuta kuivaa, viluttaa ja väsyttää vietävästi. Unet ovat ehkä levottomampia ja nukahtaminen on vaikeaa samoin herääminen. Minulla on koko päivän käynnistymisongelmia ja "piristynkin" vasta iltasella. 

En ole saanut aikaiseksi lähetettyä s-posteja, en ole hakenut normi posteja varmaan viikkoon...ym. hoitamattomia asioita. Tämä tila vie kyllä ihmisestä viimeisetkin mehut hoitaa minkäänlaisia asioita, vaikka normaalitilassa olisikin pedantti ja järjestelmällinen... kyllä aika tekee tässäkin tehtävänsä. Aluksi hoitaa asioita suorituksenomaisesti, mutta hiljalleen masennus kuitenkin etenee ja omatila heikkenee ja jonain päivänä huomaa niinkuin minäkin, että ei saa aikaiseksi ei sitten juuri mitään.

Salilta tullessani katselin hetken IceAge2 ja nukahdin. Liikkuminen ja kulkeminen on jotenkin todella hidasta, eikä jaksaisi millään olla pystyssä. Tekisi mieli vaan makoilla sohvalla vällyjen alla, joten taidanpa palata sinne.

-Jatkoja!