Tämä päivä on mennyt tasan vaan tekemättä juuri mitään. Illalla oli pakko kävästä maksamassa muutamat laskut ja mukaan tarttui samalla reissulla naposteltavaa, jos vaikka mitä sortimenttiä. Nyt on tullut sitten mussutettua hieman sipsejä, karkkia ja Fantaa. Burb, aika tuhtia tavaraa. Tänään täytyisi päästä ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa aamulla lähteä ajoissa kirppikselle, onneksi sain ystävän houkuteltua mukaan, koska mukavampi siellä on olla kahdestaan kuin yksin. Juuri nyt en ole millään erakko tuulella vaan seura on enemmän kuin tarpeellista. En tiedä, mutta nyt tuntuu mielessä olevan sen verran asioita, että niitä jakaa mielellään jonkun kanssa.

Päivällä otin tosiaan muutaman tunnin päivänokoset ja ne piristivät jonkin verran olotilaa. Nokoset siis tuli tarpeeseen ja nyt on taas mukava pohtia elämää ja harjoittaa pientä itsetutkiskelua. Sen verran syön sanojani, että illalla ainakin muutama tunti ennen nukkumaan menoa kaipaan omaa aikaa. Silloin huushollin valveilla olevat muut jäsenet saattavat häiritä, ei muuten, mutta jos eivät ole hiljaa. Meillä on kohtalaisen pienessä kodissa paljon asukkeja (kaikkiaan 5) joten rauhaa tästä asunnosta saa kyllä hakea. Nuorimmaiset nyt menevätkin suht aikaisin nukkumaan, mutta yhden varhaisteinin kanssa saa joskus kilpailla siitä, että mitä minä haluan ja mitä hän haluaa ja koska pitää mennä nukkumaan. Välillä minua kyllä raivostuttaa, jos olen usein maininnut, että kyllä 12 vuotiaan pitää viikonloppunakin hankkia itsensä nukkumaan viimeistään 22.30 niin harvoin se toteutuu. En ymmärrä kuinka joku voi toimittaa niin hitaasti asioita kuin hän. Sama kyllä käy viikollakin, vaikka kouluaamuina olen suhteellisen tiukka, että petiin pitää mennä 21.00 (nuoremmat 20.00), koska tämä tapaus nimittäin nukahtaa siitä huolimatta noin tunnin - kahden päästä siitä vasta. Eli mielestäni ihan perusteltua. No välillä nämä tilanteet sieppaavat, kun en saa sitä omaa rauhaa mitä kaipaisin. Olisi ihana maata olkkarin sohvalla tietäen, että kaikki alle 18-vuotiaat vetävät hirsiä ja minä saan olla itsekseni ja keskittyä omiin juttuihini rauhassa ilman häiriötä.

Tästä postauksesta voisi päätellä, että lapset ottavat minua jatkuvasti kuuppaan. Näin ei kuitenkaan ole, ei lähellekään. Mutta välillä kyllä omat ja toisten jälkikasvut vaan ottaa päähän, etenkin silloin kun itse on helisemässä omien asioidensa kanssa ja odottaa koko päivän sitä omaa aikaa ja sanan varsinaisessa merkityksessä ei tarvitse kuunnella kenenkään muun tarpeita kuin omiaan. Tästä ajatuksesta täytyy ruveta pitämään kiinni. ugh.

Edit:

Jäin pohtimaan postausta hieman huvittuneena. Näköjään kirjoittamisella on itseeni "puhdistava" vaikutus, koska huomasin, että kuinka pienestä asiasta tässäkin on kyse ja se päähänottamisen määrä on kuitenkin todella laajoissa sfääreissä ei puhuta mistään pikkuasiasta. Tämä on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, kuinka pikkuasiatkin saavat suuret mittasuhteet kun ihminen ei ole ihan kunnossa. Pienet asiat saavat suuret mittasuhteet, tunteet myrskyävät ja fiilikset vaihtelevat laidasta laitaan päivän aikana. Näiden myrskyjen ja poutapilvien kanssa on vaan tässä mentävä eteenpäin, huvittavat ne jälkikäteen tai eivät.