Lapset jäi eilen mummilaan yöksi, joten mun muutama tunti vähän venyi :) Ilta oli kyllä mitä mainioin ja myös sekalainen seurakunta jota paikalle saapui. Mukavaa väkeä ja kivat juhlat, onnistunut ilta siis. Pientä draamaakin toki iltaan mahtui, mutta ne saatiin onneksi sovittua. Onhan mun erostani sen verran lyhyt aika, että monia kaltoinkohteluja varmaan kannan mukanani. En pystynyt luottamaan eks mieheeni, koska hän narahti minulle muutaman kerran naisseurasta. Lisäksi hän harrasti kaupungilla kävellessämme avointa flirttailua tuntemattomien naisten kanssa ja avoimin mielin katseli näiden takamuksia. Mua hävetti tuollainen käytös aivan suunnattomasti. Taisi siinä itsetuntokin saada kolauksen. Minä olen yhden miehen nainen ja toivon sitä myös kumppaniltani, tähän vaatimustasoon ei valitettavasti ole yltänyt kumppaneistani kuin yksi. Ensimmäinen kihalattunikin petti minua festareilla, tästä sain tiedon parhaalta ystävältäni, joka sattui olemaan samoilla festareilla... sekään ero ei ollut minulle järin tuskainen.

Mutta kyllä tuollainen kohtelu ikäväkyllä vaikuttaa siihen, kuinka varsinkin alussa reagoin naisjuttuihin. Epäilys nostaa äkkiä päätään. Jos minun kanssani on tarvetta vikitellä tai vokotella muita naisia, niin mielummin sitten erotaan. Minusta se on jotenkin tosi noloa kumppania kohtaan, jos tarvitsee anoa huomiota muilta. Onko se vaan miehille jotenkin pakonomaista saada hyväksyntää toisilta naisilta. Eikö oman naisen hyväksyntä riitä? Varmasti monille riittääkin en tahdo yleistää, mutta tuo yleistäminen sopii minun entisiin miehiini paremmin kuin nenä päähän. Ei se varmasti monia haittaakaan, jos flirttailee, eihän se ole vaarallista, mutta minusta se on äärimmäisen noloa, jos oma nainen seisoo esim. vieressä. Eksällekin sanoin asiasta ties kuinka monta kertaa, mutta se oli aivan turhaa. Ei mennyt kuin kortteli ja johan taas niskat meinas naksahtaa hänellä... mutta näin.

Tällä miehellä jota nykyään tapailen on paljon naispuolisia tuttavia, tämä ei minua haittaa.. mutta ainakin yhdestä hänen ystävästään on puhuttu siihen tyyliin, että niskakarvat minulla nousi heti pystyyn. Hän voi olla oikein ihanakin ihminen, en sitä sano... mutta koska en ole häntä tavannut en voi tietää ja mielikuvan luon ihmisistä näin aluksi vain kuulemani perusteella. Ja olen kuullut, että hän käyttää auliisti naisellisia keinoja miehiin, ilmeisesti välittämättä siitä, onko tämä mies varattu vai ei. Toki olen myös sitä mieltä, että tuossa tapauksessa vika on siinä henkilössä joka seurustelee, eikä siinä joka on sinkku. Turha tässä tapauksessa siis naista syyttää, mutta omalle kohdalle sattuessa se ei ole mikään ihana tunne, etenkään kun toteaa miehestään, että hänen lihansa on heikko kun lähtee pyöritykseen mukaan.. tässä viittaan taas entisiini. En kyllä usko, että tämä mies jota nyt tapailen olisi sellainen. Hän ei ole mitenkään päin osoittanut edes sellaisia merkkejä, että hän kaipaisi natsoja kaadetuista naisista. Mutta jos näin olisi, toivoisin pikaista päätöstä suhteelle. Minä olen liian kiltti ja annan periaatteessa samanvapauden kulkea ja liikkua kuin olisi sinkku. En ole estelemässä baareilua, matkustelua, ystävien tapaamista, harrastamista. Mutta olen todennut, että antamalla (mikä on tosin normaalia) vapautta, sitä käytetään väärin. En minä tahdo olla kenenkään esteenä toteuttaa sitä mitä haluaa, mutta kyllä kuitenkin se panos suhteellekin pitää antaa, eikä kuitenkaan yrittää elää kuin sinkku suhteessa, se ei toimi. Minusta on vaan todella tyhmää ja lapsellista, että joutuisin sanomaan miehelleni, että tämä käy liikaa ulkona tai tapailee liikaa ystäviään.. kyllä sen halun ja tahdon täytyy lähteä molemmista olla ja rakentaa tasapainoinen suhde yhdessä.