Olen usein miettinyt, että mitä tarkoittaa omien pelkojensa kohtaaminen? Toisaalta asia on hyvin selvä, mutta kun alan sitä miettimään, niin sitten se ei enää yht`äkkiä olekaan niin selvää. Olen aina kuulunut siihen joukkoon, jotka pohtivat elämäänsä ja ajattelevat, ehkä liikaakin. Olen kuitenkin miettinyt, että pohdinko jotenkin väärin asioita. Enkö osaa kohdata huonoja asioita elämässäni. Haluaisin, mutta en ilmeisesti osaa sitten tarkastella elämääni oikeasta perspektiivistä, koska aika harvoin minulle tulee itsestäni mitään ahaa elämyksiä, olen mielstäni kohtalaisen hyvin perillä kuitenkin itsestäni, jos näin voin asian ilmaista.

Kuten kommenttilootassakin pohdin terapian merkitystä, niin ehkä tähän asiaan häneltä voisi saada joitain eväitä? Viimeksi tosiaan aikani oli mt-toimistoon, jossa asioita kanssani pohti psykologi-harjoittelija. En tiedä onko siinä se syy, että en oikein osannut arvostaa saamaani terapiaa, lisäksi minulla oli olo, että emme ymmärtäneet toisiamme. Yhden unohduksen jälkeen tapaamiset jäivät siihen. Muistelisin kyllä hänen harjoittelupestinsäkin siellä loppuneen, muistaakseni yksi tapaaminen olisi ollut. No eipä ole tämän päivän asia, joten jätän tämän postauksen tänne muistuttamaan itseäni asiasta. Mukavaa torstain jatkoa kaikille!