Tässäkään päivässä ei ole ollut kehumista. Lapset ovat nahistelleet ja riidelleet oikein urakalla. Vaikka mitä olen keksinyt ja yrittänyt toimia poliisina ei mikään ole auttanut. Moneen kertaan samoista asioista joutunut sanomaan ja "huutamaan". Poika etenkin on ollut oikea riiviö, karjunut kitarisat punaisena siskolleen milloin mistäkin. Ilkeillyt ja tehnyt kepposia... pääsi arestiinkin miettimään syntyjä syviä. Lähdimme illasta sitten auttelemaan tupareiden järjestäjää... se reissu meni ihan kivasti, mutta jälleen kun pääsimme kotiin alkoi show. Poikakin totesi, että miksi mun oli pakko hakea hänen siskonsa taas tänne. Auts, se sattui. Vaikka tiedän, että ei hän sitä tarkoittanut... koska hän usein kyselee siskostaan ja kertoo ikävöivänsä tätä. Kai tuo on lapsen tapa kohdata tällainen asia, jota on muutenkin kovin vaikea käsittää. Tarkoitan eroa ja sitä kun sisarukset eivät voi asua alati samassa paikassa, poika toki asuu luonani, mutta tyttö on jokatoisen viikon vaan meillä. Palataan siis siihen kun saavuimme kotiin.. olin itsekin totaalisen pinnakireällä jo tämän päiväisestä, kotiovelle päästyämme sama meno taas alkoi. Korotin pojalleni ääntä ja annoin tulla elämän tosiasioita, olin todella vihainen. Sen seurauksena sain hengitysvaikeuksia ja pillahdin itkuun. Oh Great what a day! Ei tämä ole sarjassamme ensimmäinen kerta kun on tällainen vastaavanlainen päivä, joten jos vanhat merkit paikkansa pitää niin huomenna pitäisi olla jo huomattavasti rauhallisempaa... Aarghh.. eiköhän tämä taas tästä.