Mä olen niin romuna, siis niin romuna etten aikoihin. Mua riepoo sata ja yks asiaa.. hiuksiakin on alkanut lähteä päästä taas vaikka ja kuinka. Kumppanin kanssa riitelyt ja nahinat jatkuu, tänään mun oli pakko keskustella ulkopuolisen kanssa näistä meidän ongelmista, koska mä en millään osaa tunteikkaana ihmisenä ajatella nyt järkevästi. Olen todennut usein, että tahdotaan aika eri asioita parisuhteelta. Minä en ole kovin tyytyväinen ja hänkään ei ole... näenkö kuitenkin meissä vielä toivoa, kun en saa lopetettua suhdetta? Minä olen vaan aika herkkis, enkä näe sitä kovin helposti vaihtoehtona, mutta ne asiat.. huokaus. Me olemme vaan niin erilaisia haluinemme ja tahtoinemme, ettemme varmaan koe täydellistä nautintoa tässä suhteessa, koska emme sydämestämme osaa vastata toistemme tarpeisiin. Mua suruttaa, suututtaa, kiukuttaa ja kaikkea mahdollista. Enkä ole varmaan vielä valmis luopumaan tästä blogista.. mihin minä sitten voisin marista?

Nyt on kellokin jo ihan liikaa, että voisin pureutua asiaan enemmän... mutta liekö ne "syyt" niin olellisia, nyt vaan tuntuu siltä, että ei kulje :( 

Tekisi niin mieleni häipyä maisemista kokonaan, kauas pois.