makkarakastikkeet porisemassa ja ilma on ankee. Ois tietenkin ihan hyvä siivouskeli, no josko tästä kohta sais inspiksen ja ajatukset johonkin muuhun kun ikävien asioiden pohdintaan. Tämä blogi on siitä kiva, että tänne voi purkaa ajatuksiaan, mä kun olen sen verran seurallinen luonne, että kaipaan aikuista juttukaveria. Aikuisen juttukaverin puutteessa puran ajatuksiani kirjoittamalla, vaikka eihän se tietenkään korvaa mukavaa ajatustenvaihtoa. Kauheaa todeta tän ikäisenä myös se, että kuinka paljon sitä kaipaakaan toista aikuista jakamaan arkea, vaikka ei sillä, kyllä mä olen ihan valtavasti nauttinut elostani näin yksinkin lasten kanssa. Mutta kun melkein koko aikuisikäni olen asunut toisen aikuisen kanssa ja sellaiseen elämään tottunut on tämä tietenkin hieman yksinäistä sikäli. En toki kaipaa entisen elämäni miehiä ja viimeisen kumppanini kanssa jaettua arkea, koska meillä ei sellaista ollut. Ei ainakaan voida puhua mistään terveestä suhteesta, mutta kaipaan sellaista normaalia elämää ja arkea, jonka voisi jakaa kumppanin kanssa.

Ehkä tämänhetkinen olotilani on ihan normaali ja minulle tekee varmasti enemmän kuin hyvää asustella yksinäni ainakin jokunen vuosi. Ehkä minulle sinä aikana aukeaa mitä minä haluan ja kenen kanssa. Ajatukseni yhteisestä elämästä jonkun kanssa tässä kohtaa olisi vain helppo ratkaisu päästä ajattelemasta juuri niitä asioita, joita minun tulisikin ajatella ja käsitellä. Ennenkaikkea toivon, että oppisin tuntemaan itseäni ja sitä mitä minä haluan, koska nyt jos koskaan minulla on siihen tilaisuus ja voin itse tehdä ratkaisuni elämäni suhteen ilman, että olen kenellekään selitysvelvollinen. Minun tulisi nauttia tästä tilanteesta enemmän kuin oikeastaan nautin... en tiedä miksi. Uskon kuitenkin, että aika auttaa tässäkin asiassa ja opin nauttimaan yksinelämisestä ja sen mukanaan tuomasta vapaudesta.