Höpsistä, tänään "unohdin" mielestäni ottaa lääkkeen, yritin kuumeisesti laske päiviä... otin sitten muutaman tunnin myöhässä, olen edelleenkin varma, että en sitä aamulla ottanut niin kuin yleensä. Täytynee skarpata tai ostaa sellainen rasia, miksi sitä nyt sanottiinkaan. Poika on nyt oikeassa uhitteluiässä, taas tuli palautetta koululta. Oli lähteneet muutaman muun pojan kanssa koulunrajojen ulkopuolelle ja sitten olivat jotain riidelleet jonkun tytön kanssa, jolla oli sitten hatusta lähtenyt tupsu tuoksinnassa... kiskoneet hattua ja sen sellaista. Täytynee tiukentaa rajoja ja sääntöjä...Edit: Pahoitteluni lähetin tytölle ja hänen vanhemmilleen tänään

Välillä tuntee itsensä niin avuttomaksi noiden muksujen kanssa.. tai pienemmän kanssa pärjää vielä tosi hyvinkin, mutta tämä kouluikäinen aiheuttaa välillä tulisuudellaan ja päättäväisyydellään harmaita hiuksia. Olen kyllä miettinyt josko hänellä on adhd, koska hän ei malta olla paikallaan hekeäkään ja keskittyminen on omaa luokkaansa. Tulisieluinen, mutta mukava kaveri. Täytynee ottaa koululla terkalla puheeksi... tai lukea muutama eepos josko sieltä löytyisi välineitä käsitellä tällaista pikkumiestä. On tämä vanhemmuus ihanaa, mutta myös haastavaa. Etenkin, jos on haasteellisia lapsia. Toisaalta on ihan positiivista, että pojalla on omatahto, eipähän luulisi joutuvan niin helposti toisten jalkoihin, kysehän toki on siitä, että kasvatuksessa täytyisi osata vedellä oikeista naruista, jotta tästä piirteestä kehittyy positiivinen ja etu, enemmän kuin haitta. Kieltämättä on välillä sellainen olo, että en tee mitään oikein ja olen huono äiti kun en saa otetta lapseeni....

Kehossa on jälleen kipuja, ei onneksi niin pahoja kun joskus aikanaan. Oli hirveä tehdä koneella töitä kun kyynärpäät ja ranteet ovat kuin tulessa. Tänään ollut hieman samoja fiiliksiä. Eiköhän tämä tästä.